Muistan hyvin selvästi sen hetken kun aloitin kirjoittamaan esikoisteostani. Oli ilta ja sydämeni oli revitty palasiksi. Normaalia maanpäällistä helvettiä kai jos en paremmin muistaisi. Olin laittanut saunan päälle ja menin yksin saunaan. Lämmin suihku virvoitti kyyneleeni. Sumeiden silmien läpi katsoin saunan ikkunaa. Hieroin silmiäni ja katsoin uudestaan, koska en ollut varma mitä näin. Sammutin suihkun ja menin lähemmäksi. Saunan höyrystä oli muodostunut saunan lasiseen oveen ilmiselvät naisen kasvot. Muistan kuinka murheelliset ne olivat. Katse oli alaviistoon ja silmät olivat suljettu surulla. Katsoin tätä yliluonnolliselta tuntuvaa kuvaa todella pitkään, useita sekunteja, ehkäpä jopa minuutteja. Pitkän ihmettelyn täyteisen ajan jälkeen kuva alkoi hävitä. Aukaisin höyrystä vapautuvan lasioven ja menin saunaan. Mietin, mitä…