Syntitehdas – kirjan syntyminen

Muistan hyvin selvästi sen hetken kun aloitin kirjoittamaan esikoisteostani. Oli ilta ja sydämeni oli revitty palasiksi. Normaalia maanpäällistä helvettiä kai jos en paremmin muistaisi. Olin laittanut saunan päälle ja menin yksin saunaan. Lämmin suihku virvoitti kyyneleeni. Sumeiden silmien läpi katsoin saunan ikkunaa. Hieroin silmiäni ja katsoin uudestaan, koska en ollut varma mitä näin. Sammutin suihkun ja menin lähemmäksi. Saunan höyrystä oli muodostunut saunan lasiseen oveen ilmiselvät naisen kasvot. Muistan kuinka murheelliset ne olivat. Katse oli alaviistoon ja silmät olivat suljettu surulla. Katsoin tätä yliluonnolliselta tuntuvaa kuvaa todella pitkään, useita sekunteja, ehkäpä jopa minuutteja.

Pitkän ihmettelyn täyteisen ajan jälkeen kuva alkoi hävitä. Aukaisin höyrystä vapautuvan lasioven ja menin saunaan. Mietin, mitä nainen halusi kertoa. Mietin, miksi tuo nainen oli ilmestynyt minulle. Sillä oli jokin suurempi merkitys, joka minun oli saatava selville.

Tämän tapauksen jälkeen minulla oli lähestulkoon pakonomainen tarve saada tekstiä paperille. Sitä alkoi tulla hajanaisina lauseina, runoina ja laulunpätkinä. Kohtauksista alkoi tulla kokonaisuus. Siitä se lähti, ihana luomisprosessi.

Onko teille koskaan tullut tunnetta, että kirjat kutsuvat teitä? Tiedättekö kuinka ne oikein pyytävät sinua lukemaan ne?

Meillä oli iso kirjahylly olohuoneessamme, jossa oli paljon muun muassa kirjoja tarinankerronnasta, käsikirjoittamisesta ja kaikesta muusta kiinnostavasta magiasta symboleihin. Joka kerta kun kävelin tuon kirjahyllyn ohi sieltä sattui silmiini joku kirja. Kaikista niistä kymmenistä, jos ei sadoista kirjoita, yksi kutsui minua ja se odotti siellä niin pitkään kunnes nostin sen muiden kirjojen välistä ja aukaisin. Sen jälkeen kun oli lukenut kirjan, tajusin, että juuri tätä tietoa olin kaivannut.

Samaan päädyin joskus netissä surffaillessa. Voi sitä löytämisen riemua ja ahaa-elämystä kun tajusin keksineeni jotain kun sain taas yhden palasen käsiini. Näin jatkui kunnes olin saanut kaikki palapelin palaset kasaan ja teksti alkoi olla valmis.

Monta kertaa olen miettinyt miten päädyin tähän. Urani alkuaikoina tein paljon käännöksiä ja kirjoitin puhtaaksi tekstejä. Myöhemmin olen myös kirjoittanut paljon muuta asiatekstiä. Sisältö on erilaista, se ei ole niin henkilökohtaista. Siksi omien tekstien kirjoittaminen on kuin antaisi jotain pieniä sielun palasia tähän maailmaan ja se sytyttää kerta toisensa jälkeen. Tiedän millä sanoilla sydämeni laulaa. Tiedän, että sisällöillä on väliä.

Lopuksi haluan vielä kertoa miten tuon murheellisen naisen tarina jatkui. Pari vuotta siitä, kun olin nähnyt tuon maahan katsovan naisen saunan ikkunassa, olin loppusuoralla Syntitehtaan kirjoittamisessa. Sauna oli lämmin ja olin suihkussa. Vesipisaroiden tippuessa iholtani huomasin kuinka höyry muodosti taas muotoa saunan lasioveen. Se oli täysin sama naisen pää, täysin samassa asennossa, täysin sama ilmestys kuin se aiempi, mutta tiedättekö mikä oli erilaista. Nyt tämä nainen katsoi suoraan eteenpäin. Se katsoi pelottomasti eteenpäin, rohkeana kohti tulevaisuutta. Näin syntyi ensimmäinen kirjani.